Pentukuumetta

Helmi-neiti on jo iso tyttö. Ainakin ulkonäöltään. Mieleltään se on kuitenkin vielä pieni vauva, leikkisä ja hurmaava. Pentukuume vaivaa jo kovasti, kun Helmi on jo niin iso. Vaan kai se on pakko malttaa mielensä, kunnes tämä ensimmäinen koira aikuistuu ja syksyn kuviot selviää. Mikäli yhteenmuuttokin miehen kanssa on edessä, ei uuden koiran hankintaa voi noin vain yksin päättää :)

Kevät on ollut näyttelyiden puolesta melko hiljaista aikaa. Sysmässä kävimme mutkan ja seuraavaksi on viikon kuluttua edessä Rovaniemi ja Haukipudas, jonne on ilmoitettu perätin 12 jenkkiä. Helmi päätti tiputtaa pentukarvansa joku aika sitten ja kyllä sitä karvaa muuten lähti - ja paljon! Nyt pesu pesun jälkeen karva takuttaa aina vähemmän ja vähemmän ja eiköhän neidillä ole pian maahan asti yltävä aikuisen jenkin turkki.

Mätsäriin suunnistamme jälleen ylihuomenna. Maaliskuussa nappasimme Koirakoulun järjestämässä mätsärissä sijan BIS-2, jossa osallistujia oli lähes 100. Huhtikuussa kävimme kahdessa mätsärissä harjoittelemassa, josta toisesta saimme punaisen nauhan ilman sijoitusta ja Kempeleessä olimme punaisten 3.

Päivitystä pitkästä aikaa

Tämä blogittelu on jäänyt vähän vähemmälle, kun kiirettä on pitänyt sekä koulun että pennun kanssa. Helmihän on jo iso tyttö: ikää 10kk ja ensimmäinen virallinen näyttely on takana. 9. tammikuuta kävimme siis Kajaanin kv-näyttelyssä, tuomarina italialainen Manola Poggesi. Saimme hienon arvostelun ja ERI:n! Sijoitus JUK4. Hyvä startti vasta 9kk ikäiselle keskenkasvuiselle pennulle. Kyseinen näyttelyreissu oli oikein mukava: mukana oli kasvattajan ja minun lisäkseni Helmin sisko, omistaja mukanaan tietysti. Seura oli viihdyttävää ja jännityksestä huolimatta kehässä esiintyminen sujui moitteetta :---) Uusia näyttelyreissuja odotellessa!

Näyttelykalenteria tulevalle keväälle ja kesälle ollaan mietitty kovasti. Näyttelyitä silmällä pitäen olemme Helmin kanssa treenanneet ahkerasti jo syksyllä näyttelytreeneissä Oulun koirakerholla. Nyt kävimme pari kertaa myös Pohjois-Suomen spanielikerhon treeneissä ja eilisten harjoitusten jälkeen mieleni oli oikein hyvä: Helmi on alkanut edistyä! Viime kesänä ja syksynä kävimme muutamissa mätsäreissä, parhaan tuloksen Helmi sai jo 4kk ikäisenä: paras pentu ja BIS-3!

On mahtava tunne, kun oma pentu oppii uusia asioita ja tekee kuten pyydetään. Treenien tuloksia on jännä seurata. Kaikista eniten olen saanut irti silloin, kun ohjaaja todella osaa antaa palautetta ja teettää hyviä tehtäviä koiran kanssa. Onhan niistä junior handler -ajoista jo suht paljon aikaa, joten koiran esittäminen on pikkuisen ollut ruosteessa sen lisäksi, että samaan aikaan olen opettanut pentua ylipäätään esiintymään. Helmi on kuitenkin jo oppinut paljon ja pelleily on alkanut jäädä kokonaan pois. Pentu on kuitenkin pentu, se täytyy aina muistaa.