Helmi on niin reipas ja utelias, että se kyllä löytää jännimmätkin esineet joita joko kannella ympäriinsä tai rikkoa. Mitään se ei vielä ole tuhonnut - paperin ja lehtien lisäksi, mutta yritys on hyvä! Kenkiä olisi mukava jyrsiä, jos siihen vaan saisi termiitti luvan. Pissahätää varten lattialla olevat sanomalehdet on mukava silputa samoin kuin luvan kanssa saatu vessapaperirulla. Myös pelkät hylsyt on mukavia.
Leluista vanhimmat (ne kolme viikkoa sitten ostetut) on jo kursittu pariin otteeseen neulan ja langan kanssa kasaan. Sukkia tyttö ei ole hajottanut, mutta niiden piilottaminen on varsin mukavaa puuhaa. Tuolien ja pöytien jalkoja kovasti yritetään myös jyrsiä. Vielä en ole huomannut kuitenkaan ylimääräisiä hampaanjälkiä huonekaluissa, koska olen onnekseni ehtinyt kieltämään pentua oikealla hetkellä.
Ensimmäisen viikon jälkeen termiitti on kehittänyt hampaitaan jo niin paljon, että esimerkiksi sianhännät ja -korvat saa jyrsittyä hajalle ihan helposti. Olen varma, että lastulevyiset Ikean huonekaluni ovat pian täynnä hampaanjälkiä, sillä termiitti tykkää touhuilla itsekseen yöllä, jolloin sen tuhoja ei ole kukaan tarkkailemassa.
Uhmaikää on myös hieman jo aistittavissa. Helmi yrittää murista ja komennella, etenkin huomiota halutessaan. Myöskään totteleminen ei enää ole niin mieluista, kun Helmi on huomannut, että aidan alitse pääsee juoksemaan karkuun ja tutkimaan paikkoja enemmän.
Hellyyttä ei Helmistä kuitenkaan puutu, joten sorruin ostamaan Haaparannassa käydessäni pennulle uuden lelun (suuren pinkin possun) ja näyttelyhihnan sekä nameja.
Leluista vanhimmat (ne kolme viikkoa sitten ostetut) on jo kursittu pariin otteeseen neulan ja langan kanssa kasaan. Sukkia tyttö ei ole hajottanut, mutta niiden piilottaminen on varsin mukavaa puuhaa. Tuolien ja pöytien jalkoja kovasti yritetään myös jyrsiä. Vielä en ole huomannut kuitenkaan ylimääräisiä hampaanjälkiä huonekaluissa, koska olen onnekseni ehtinyt kieltämään pentua oikealla hetkellä.
Ensimmäisen viikon jälkeen termiitti on kehittänyt hampaitaan jo niin paljon, että esimerkiksi sianhännät ja -korvat saa jyrsittyä hajalle ihan helposti. Olen varma, että lastulevyiset Ikean huonekaluni ovat pian täynnä hampaanjälkiä, sillä termiitti tykkää touhuilla itsekseen yöllä, jolloin sen tuhoja ei ole kukaan tarkkailemassa.
Uhmaikää on myös hieman jo aistittavissa. Helmi yrittää murista ja komennella, etenkin huomiota halutessaan. Myöskään totteleminen ei enää ole niin mieluista, kun Helmi on huomannut, että aidan alitse pääsee juoksemaan karkuun ja tutkimaan paikkoja enemmän.
Hellyyttä ei Helmistä kuitenkaan puutu, joten sorruin ostamaan Haaparannassa käydessäni pennulle uuden lelun (suuren pinkin possun) ja näyttelyhihnan sekä nameja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti