Pentukuumetta

Helmi-neiti on jo iso tyttö. Ainakin ulkonäöltään. Mieleltään se on kuitenkin vielä pieni vauva, leikkisä ja hurmaava. Pentukuume vaivaa jo kovasti, kun Helmi on jo niin iso. Vaan kai se on pakko malttaa mielensä, kunnes tämä ensimmäinen koira aikuistuu ja syksyn kuviot selviää. Mikäli yhteenmuuttokin miehen kanssa on edessä, ei uuden koiran hankintaa voi noin vain yksin päättää :)

Kevät on ollut näyttelyiden puolesta melko hiljaista aikaa. Sysmässä kävimme mutkan ja seuraavaksi on viikon kuluttua edessä Rovaniemi ja Haukipudas, jonne on ilmoitettu perätin 12 jenkkiä. Helmi päätti tiputtaa pentukarvansa joku aika sitten ja kyllä sitä karvaa muuten lähti - ja paljon! Nyt pesu pesun jälkeen karva takuttaa aina vähemmän ja vähemmän ja eiköhän neidillä ole pian maahan asti yltävä aikuisen jenkin turkki.

Mätsäriin suunnistamme jälleen ylihuomenna. Maaliskuussa nappasimme Koirakoulun järjestämässä mätsärissä sijan BIS-2, jossa osallistujia oli lähes 100. Huhtikuussa kävimme kahdessa mätsärissä harjoittelemassa, josta toisesta saimme punaisen nauhan ilman sijoitusta ja Kempeleessä olimme punaisten 3.

Päivitystä pitkästä aikaa

Tämä blogittelu on jäänyt vähän vähemmälle, kun kiirettä on pitänyt sekä koulun että pennun kanssa. Helmihän on jo iso tyttö: ikää 10kk ja ensimmäinen virallinen näyttely on takana. 9. tammikuuta kävimme siis Kajaanin kv-näyttelyssä, tuomarina italialainen Manola Poggesi. Saimme hienon arvostelun ja ERI:n! Sijoitus JUK4. Hyvä startti vasta 9kk ikäiselle keskenkasvuiselle pennulle. Kyseinen näyttelyreissu oli oikein mukava: mukana oli kasvattajan ja minun lisäkseni Helmin sisko, omistaja mukanaan tietysti. Seura oli viihdyttävää ja jännityksestä huolimatta kehässä esiintyminen sujui moitteetta :---) Uusia näyttelyreissuja odotellessa!

Näyttelykalenteria tulevalle keväälle ja kesälle ollaan mietitty kovasti. Näyttelyitä silmällä pitäen olemme Helmin kanssa treenanneet ahkerasti jo syksyllä näyttelytreeneissä Oulun koirakerholla. Nyt kävimme pari kertaa myös Pohjois-Suomen spanielikerhon treeneissä ja eilisten harjoitusten jälkeen mieleni oli oikein hyvä: Helmi on alkanut edistyä! Viime kesänä ja syksynä kävimme muutamissa mätsäreissä, parhaan tuloksen Helmi sai jo 4kk ikäisenä: paras pentu ja BIS-3!

On mahtava tunne, kun oma pentu oppii uusia asioita ja tekee kuten pyydetään. Treenien tuloksia on jännä seurata. Kaikista eniten olen saanut irti silloin, kun ohjaaja todella osaa antaa palautetta ja teettää hyviä tehtäviä koiran kanssa. Onhan niistä junior handler -ajoista jo suht paljon aikaa, joten koiran esittäminen on pikkuisen ollut ruosteessa sen lisäksi, että samaan aikaan olen opettanut pentua ylipäätään esiintymään. Helmi on kuitenkin jo oppinut paljon ja pelleily on alkanut jäädä kokonaan pois. Pentu on kuitenkin pentu, se täytyy aina muistaa.

Termiitti tekee tuhojaan ja uhittelee

Helmi on niin reipas ja utelias, että se kyllä löytää jännimmätkin esineet joita joko kannella ympäriinsä tai rikkoa. Mitään se ei vielä ole tuhonnut - paperin ja lehtien lisäksi, mutta yritys on hyvä! Kenkiä olisi mukava jyrsiä, jos siihen vaan saisi termiitti luvan. Pissahätää varten lattialla olevat sanomalehdet on mukava silputa samoin kuin luvan kanssa saatu vessapaperirulla. Myös pelkät hylsyt on mukavia.

Leluista vanhimmat (ne kolme viikkoa sitten ostetut) on jo kursittu pariin otteeseen neulan ja langan kanssa kasaan. Sukkia tyttö ei ole hajottanut, mutta niiden piilottaminen on varsin mukavaa puuhaa. Tuolien ja pöytien jalkoja kovasti yritetään myös jyrsiä. Vielä en ole huomannut kuitenkaan ylimääräisiä hampaanjälkiä huonekaluissa, koska olen onnekseni ehtinyt kieltämään pentua oikealla hetkellä.

Ensimmäisen viikon jälkeen termiitti on kehittänyt hampaitaan jo niin paljon, että esimerkiksi sianhännät ja -korvat saa jyrsittyä hajalle ihan helposti. Olen varma, että lastulevyiset Ikean huonekaluni ovat pian täynnä hampaanjälkiä, sillä termiitti tykkää touhuilla itsekseen yöllä, jolloin sen tuhoja ei ole kukaan tarkkailemassa.

Uhmaikää on myös hieman jo aistittavissa. Helmi yrittää murista ja komennella, etenkin huomiota halutessaan. Myöskään totteleminen ei enää ole niin mieluista, kun Helmi on huomannut, että aidan alitse pääsee juoksemaan karkuun ja tutkimaan paikkoja enemmän.

Hellyyttä ei Helmistä kuitenkaan puutu, joten sorruin ostamaan Haaparannassa käydessäni pennulle uuden lelun (suuren pinkin possun) ja näyttelyhihnan sekä nameja.

Helmi tapaa erilaisia ihmisiä

Kävimme Helmin kanssa pyörähtämässä Rotuaarilla ja keskustan vilinässä perjantaina. Pentu käyttäytyi oikein mallikkaasti, eikä ollut liikenteestä moksiskaan. Isoääniset moottoripyörät vähän pelottivat, mutta eivät nekään kauheasti. Aivan ydinkeskustassa Helmi keräsi suloudellaan katseita ja muutamat kävivät rapsuttamassakin sitä. Yrittihän se jopa syödäkin jonkun mummopyörää! Vielä muutama päivä sitten pyörät olivat ihmeellisiä ja vähän pelottaviakin, mutta nyt nekin ovat alkaneet kiinnostaa. Uusia asioita tarpeeksi nähtyään Helmi päätti nukkua sylissä huolimatta ympärillä pyörivistä ihmisistä ja liikenteen hälinästä.

Lauantaina kävimme serkkuni ylioppilasjuhlissa, jossa Helmi kiersi vieraat läpi vuorotellen kerjäten rapsutuksia. Pentu toimi jälleen reippaasti ja teki kaikki tarpeensakin ulos.

Pukeuduimme Helmin kanssa sävy sävyyn: Helmillä oli punainen rusetti kaulassa.

Näyttelyhaaveita

Harrastin junior handleriä 11-vuotiaasta 16-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen kiinnostus harrastusta kohtaan vähentyi ja olin enemmänkin kiinnostunut agilitystä, jota harrastimmekin äitini koiran Kirpun kanssa vähän yli kaksi vuotta. Kävimme myös yhden tottelevaisuuskoulutuskurssin, mutta siitä emme oikein innostuneet.

Junior handlerin lisäksi olen esittänyt monenlaisia koiria rotukehissä. Olen ollut kehäapuna kasvattajille ja tutuille. Oma näyttelykoira on ollut haaveissa, sillä pidän koiran kanssa kehässä esiintymisestä ja kehäjännityksestä. Mukavaa on myös opettaa koira kehäkäyttäytymiseen ja tätä pidin tärkeänä osana myös junior handler-aikoinani. (Lisään tähän pian joitain junior handler-kuvia jos löydän).

Tänään otimme äitini kanssa pari seisotuskuvaa Helmistä. Pöydällä tyttö ei pelkää yhtään olla ja sitä saa kampailla ja harjailla, mutta föönääminen ei ole yhtään kivaa! Kävimme perjantaina pesulla, eikä se ollut Helmin mielestä yhtään vastenmielistä. Myös kynnet tuli leikattua, ennen pesua, vaikka Helmi ei tainnut sitä itse edes huomata :)

Otan parempia seisotuskuvia myöhemmin.

Leikkiä erilaisten koirien kanssa

Helmin ensireaktio belgianpaimenkoiraan oli karmaiseva: pentuparka alkoi draamakuningattaren lailla vikistä aivan kuin joku olisi astunut sen tassun päälle. Pentu juoksi äkkiä Hurtan luota niin kauas kuin suinkin pääsi pitäen kimakkaa vinkumista päällä kokoajan. Näin itse tilanteen, kun tarkkailin, miten pentu suhtautuisi Hurttaan. Eipä Hurtan tarvinnutkaan kuin nuuhkaista Helmin nenää, ja se oli sille jo aivan liikaa.

Parin tunnin tutustelun jälkeen Helmi ja Hurtta löysivät kuitenkin yhteisen sävelen, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Uusia asioita

Helmi on luonteeltaan reipas ja minusta tuntuu, että nyt pentuaikana on kaikista helpoin opettaa sille uusia asioita, jotka saattavat pelottaa jos niitä sattuu kohtaamaan myöhemmin. Muut koirat ovat ainoastaan kiinnostavia ja olemmekin etäältä katselleet niin isojen kuin pienienkin koirien menoa. Yritämme Helmin kanssa käydä mahdollisimman monessa erilaisessa paikassa ja tavata erilaisia ihmisiä, eläimiä ja tilanteita.

Hississä Helmi osaa nyt neljäntenä päivänä kulkea jo itsekseen, eikä sitä tarvitse kantaa sylissä. Aluksi hissi oli outo ja vähän pelottavakin paikka, mutta nyt siinä ei ole enää mitään ihmeellistä. Samoin hihnassa kulkeminenkin sujuu jo pikkuhiljaa, vaikka panta onkin ärsyttävä, Helmin mielestä se nimittäin kutittaa. Hihna on valitettavasti myös mukava lelu, joten Helmi on ympäriinsä sotkeutuneena siihen yrittäessään leikkiä hihnalla sen sijaan, että kulkisi siinä kokoajan nätisti :)

Kävimme tänään aamulla ulkona auringonpaisteessa vähän tutkimassa ympäristöä. Helmin mielestä on mukava laittaa suuhunsa kaikkea mahdollista, joten sen seikkailuita täytyy seurata tarkasti. Eilen tyttö yritti syödä mm. tupakantumppeja ja sammalta. Nam! Lempiasioita maistelun lisäksi on varpaiden nuoleminen ja pureskelu, sekä ihmisten naamojen lätkiminen tassuilla ja korvien sekä nenien pureskelu. Tällä termiitillä on vielä niin kauhean terävät hampaat, eikä se oiken tahdo ymmärtää, että pureskelu sattuu. Välillä se pysähtyy ihmettelemään, kun sille puruleikin alettua kirkaisee isoon ääneen "AI!". Jospa se pikkuhiljaa oppii, että lelut on pureskelua varten.

Vanhempieni kukkapenkki on Helmin mielestä mukava leikkipaikka. Kukkasipulit saavat kyytiä ja multa pölisee, kun Helmi päättää hieman huvituttaa itseään ulkona. Myös äitini koiran, Kirpun, ärsyttäminen on Helmin lempipuuhaa. Kirppu ei oikeastaan pidä muista koirista, joten se ei voi sietää Helmin yritystä saada Kirppu leikkimään. Olen tosin nähnyt, miten Kirppu salaa menee Helmin lähelle sen nukkuessa ja nuuhkii sitä kiinnostuneena. Katsotaan, miten näiden koirien suhde edistyy.

PS. Kuvia voi klikata, niin ne saa näkyviin suurempana.