Aamupissan, ruokailun ja leikkihetken jälkeen päätimme lähteä käymään tervehtimässä isovanhempieni shetlanninlammaskoiraa, Sallia. Salli täyttää heinäkuussa vuoden, joten on itsekin vielä leikkisä pentu.
Helmi lähti oikein tomerana ja reippaana autoreissulle, mutta vänkärin jalkatila ei sille oikein kelvannut matkustuspaikaksi, minkä se ilmaisi itkemällä ja ulisemalla. Minulla on tarkoituksena opettaa Helmi koiran turvavöihin, kun se vaan kasvaa tarpeeksi.
Sallin luokse päästyämme Helmi yritti heti yllyttää Sallia leikkiin, mutta Salli ei oikein ollut varma, miten hassunnäköiseen pentuun oikeen pitäisi suhtautua. Pian Salli kuitenkin uskaltautui sohvalta alas lattialle pennun kanssa touhuamaan. Ulkona tytöt jo leikkivät yhdessä.
On mukava huomata, miten koiranpentu hellyyttävyydellään saa kovaluonteisemmankin ihmisen hymyilemään.
Helmi lähti oikein tomerana ja reippaana autoreissulle, mutta vänkärin jalkatila ei sille oikein kelvannut matkustuspaikaksi, minkä se ilmaisi itkemällä ja ulisemalla. Minulla on tarkoituksena opettaa Helmi koiran turvavöihin, kun se vaan kasvaa tarpeeksi.
Sallin luokse päästyämme Helmi yritti heti yllyttää Sallia leikkiin, mutta Salli ei oikein ollut varma, miten hassunnäköiseen pentuun oikeen pitäisi suhtautua. Pian Salli kuitenkin uskaltautui sohvalta alas lattialle pennun kanssa touhuamaan. Ulkona tytöt jo leikkivät yhdessä.
On mukava huomata, miten koiranpentu hellyyttävyydellään saa kovaluonteisemmankin ihmisen hymyilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti