Ajoimme omakotitalon pihaan ja oven avautuessa oma koiranpentuni juoksi iloisena vastaan tervehtimään. Olin jännittyneenä odottanut sitä hetkeä yli viikon ajan ja nyt se oli vihdoin käsillä: saisin viedä ensimmäisen oman koirani kotiin.
Lähdimme pennun kanssa ajamaan kohti Oulua, mutta Helmiksi nimetty pentu ei aluksi oikein arvostanut automatkailua. Vikinän ja läähätyksen loputtua koira rauhoittui eikä enää yrittänyt päästä seikkailemaan autossa.
Helmi ei kauaa ujoillut uudessa kodissaan, vaan alkoi touhuta lelujensa kanssa. Uusi peti ei ihan heti kelvannut, vaan pentu päätti pitää levähdystaukonsa pissapapereiksi tarkoitettujen sanomalehtien päällä.
Ensimmäisenä iltana Helmi ei tehnyt mitään tarpeitaan sisälle, vaan kävimme ulkona, jonne se osasi heti pissata ja kakata. Kesäpentu on siitä loistava, että useimmiten ne ovat jo kasvattajan luona tottuneet tekemään tarpeensa ulos, joten sisäsiistiksi opettaminen ei ole aivan niin vaikeaa.
Ensimmäinen yö oli todellakin vähäuninen, johtuen pennun nukkumapaikasta. Pentuesisarusten puuttuessa Helmi kai odotti pääsevänsä nukkumaan viereeni, mutta koska olin päättänyt, ettei pennun paikka ole sängyssäni, sen täytyi tyytyä nukkumaan omassa korissaan. En nimittäin tahdo, että koira oppii nukkumaan sängyssä, kun sitä on myöhemmin vielä hankalampi opettaa siitä tavasta pois. Mukavimpia asioita ei ole se, kun koira hyppää kuraisena sänkyysi nukkumaan..
Pidin kättäni pennun korissa heti kun se rauhoittui siihen nätisti, mutta aina, kun otin unissani käteni pois, pentu heräsi ja alkoi itkeä. Taisin kerrallaan nukkua maksimissaan kaksi tuntia putkeen. Kuuden aikoihin lähdimme pennun kanssa aamupissalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti